tiistai 13. elokuuta 2013

Pohkeenväistö - täydellinen liike

Pohkeenväistö on täydellinen liike, joka mittaa hevosta ja sen saamaa koulutusta ja kokemaa ratsastusta monella eri tavalla. Yhtä monella tapaa sitä yritetään ratsastaa ja lähes yhtä usein siinä epäonnistutaan. Koska tieto usein saa ihmiset tekemään parempia ja harkitumpia valintoja, käyn seuraavassa läpi, mistä on kysymys.

Kouluratsastussäännöt sanovat seuraavaa: 
411. Pohkeenväistö
1. Pohkeenväistön tarkoituksena on kehittää hevosen kuuliaisuutta ja ratsastajan eri apujen keskinäistä vaikutusta hevoseen.
2. Liike suoritetaan käynnissä tai harjoitusravissa. Pohkeenväistössä hevonen liikkuu rungostaan suorana sen verran liikkeen suunnasta poispäin asetettuna, että ratsastaja näkee sen sisäsilmäkulman ja sieraimen reunan. Sisäpuoliset jalat astuvat ristiin ulkopuolisten editse.
Pohkeenväistö voidaan ratsastaa lävistäjällä, jolloin hevosen tulee olla mahdollisimman yhdensuuntainen pitkän sivun kanssa kuitenkin niin, että etuosa hieman johtaa liikettä. Eteenpäinpyrkimyksen, tempon ja tahdin on säilyttävä. Jos pohkeenväistö suoritetaan pitkällä sivulla tai keskihalkaisijalla, hevosen tulee liikkua noin 35 asteen kulmassa ratsastettavaan tiehen nähden.

Pohkeenväistö on siis sivuttaisliike, jossa hevonen edestä (ja takaa) katsottuna astuu jaloillaan ristiin ja etenee samalla haluttua linjaa pitkin eteenpäin. Liikkeellä sanotaan olevan voimisteleva vaikutus. Mitä seikkoja pohkeenväistö sitten varsinaisesti mittaa?

Koulutus
Ensisijaisesti pohkeenväistö mittaa hevosen saamaa koulutusta - että se vastaa annettuihin apuihin kevyesti ja viiveettä. Vain hevonen, joka on opetettu selkeästä signaalista selkeään toimintaan, astuu vaivatta sivulle. Tämä signaali on kouluttamillani hevosilla "väistättävän" jalan siirtäminen kokonaisuudessaan joitain senttejä taaemmas hevosen kyljen vieressä. Jalkaa pidetään irti hevosen kyljestä ja sillä vaikutetaan hevoseen vain, jos liikkeenlaatuun halutaan muutosta. Hevonen, joka on tämän ärsykkeen oppinut oikein, tekee ristiaskeleita kunnes ratsastajan jalka palautuu neutraalille paikalleen ja antaa hevoselle uudet ohjeet. Pohkeenväistö ei tosin mittaa ainoastaan hevosen vastetta sivullevievään eli väistättävään apuun vaan myös sen vasteita pidätteisiin ja eteenpäinajaviin apuihin, sillä tempokontrolli on aina tarpeen, jotta ratsastaja voisi kuljettaa tasapainoista pohkeenväistöä halutulla linjalla.

Tasapaino
Pohkeenväistö mittaa myös hevosen ja ratsukon tasapainoa ja ratsastajan kykyä tasapainottaa hevosta. Jotta hevonen voisi astua sivusuuntaan samanlaisella ristiastunnalla sekä edestä että takaa, tulee sen painopisteen olla sen kehon keskellä. Sen lisäksi sen tulee olla molemmista kyljistään lähes samanmittainen. Jotta tämä voisi onnistua, tulee ratsastajan istua hevosen keskellä, paino molemmilla istuinluilla tasaisesti ja pitää ylävartalonsa kohtisuorassa lantionsa päällä. Väistön ulkopohkeen tulee myös olla hevosen ympärillä, ja sillä voidaan vaikuttaa hevosen asentoon ja liikkeeseen yhtälailla.
Suurin osa pohkeenväistön virheistä saa alkunsa ratsastajan tasapainottomasta istunnasta: ratsastajat yrittävät työntää hevosta sivulle istunnallaan, jolloin ylävartalo jää liikkeestä jälkeen ja ratsastajan omien kylkien taipuminen saa hevosen valumaan lapa edellä liikkeen suuntaan.
Korjaan näitä virheitä antamalla oppilaalleni mielikuvan: kuvittele, että hevosesi seisoo parkkiruudussa, kuuliaisesti sen keskellä suorana, ja että sinun raajasi tekevät parkkiruudun reunat. Kun haluat että hevonen liikkuu sivulle, tulee sinun siirtää parkkiruutu kokonaisuudessaan liikkeen suuntaan. Ts. kun hevonen reagoi sille koulutettuun merkkiin astua sivulle, sen täytyy voida astua silloin ratsastajan painon alle ja siirtää painopisteensä ratsastajan painopisteen alle, ei sen sivulle! Tästä syystä on tärkeää, että ratsastaja antaessaan pohjemerkin ajattelee jo itse siirtyvänsä sivulle, jotta hevonen ja ratsastaja olisivat synkronissa. Jos tämä ei onnistu, liike keskeytetään pysähtymällä tai ratsastamalla suoraan joitain askelia ja sitten se aloitetaan alusta. Erityisen tärkeää on, että hevonen voi säilyttää kehonsa tasapainon liikettä suorittaessaan.
Jotta hevonen voisi tehdä puhtaita ristiaskelia sivusuuntaan, sen täytyy myös kannatella etuosaansa suhteessa takaosaansa. Tästä syystä tykkään ratsastaa pohkeenväistön mieluummin "tyhjällä" kuin liian vahvalla tuntumalla.

Työskentelyasento
Jotta hevonen voisi astua sivulle hyvässä tahdissa ja lennokkaasti, tulee sen kannatella itseään. Sen etuosan ja alakaulan lihaksien tulee saada ensisijaisesti toimia etujalkoja eteenpäin ja sivulle vieden. Jos ratsastaja ratsastaa hevostaan liian vahvalla tuntumalla (kädellä jarruttaen) tai väärässä työskentelyasennossa, pohkeenväistö voi koitua vaikeaksi. Jos tämä vielä joillain hevosilla onnistuu niiden luontaisesta lahjakkuudesta, tasapainosta tai voimasta johtuen, sulkutaivutus myöhemmin osoittaa, missä ratsastajan virhe piilee. Taivuttaminen liikkeen suuntaan nimittäin muodostuu vaikeaksi, jos hevonen ei kannattele itseään. Tai jos ratsastaja ei anna hevosen kannatella itseään! Ja taivutuksen pitäisi siis onnistua siten, ettei ratsastajan tarvitse tukea hevosen etuosaa taivuttavalla ohjalla kaulaa vasten painaen.
Onnistuneessa, tasapainoisessa pohkeenväistössä hevonen on luontaisesti hyvässä peräänannossa ja siten oikeassa työskentelyasennossa. Aktiivinen takaosastaan, hyvässä etuosan kannattelussa (joku sanoisi ryhdissä) ja rennon joustava kehostaan.

Voimisteluaste
Pohkeenväistö mittaa myös hevosen kehon voimisteluastetta - sitä kuinka rennosti, joustavasti ja tahdikkaasti, kuinka laajasti se voi astua sivulle ja säilyttää tasapainonsa. Hyvin pohkeenväistön suorittava hevonen on usein yksilö, jonka treeni on voimistelevaa* ja jonka keholla ei ole suuria haasteita liikkumisen suhteen. Jotta hevonen voisi ilmentää kehollaan joustoa ja rentoutta, lennokkuuttakin, sen täytyy toteuttaa kaikkea edellä mainittua.

Pohkeenväistö on täydellinen liike. Sekä kehittämään hevosen fysiikkaa että mittaamaan sen "ratsastettavuutta", opettamaan ratsastajalle tasapainoa ja tasapainottamista kuin myös paljastamaan hevosen koulutuksessa tehdyt kulmanoikaisut.
Ratsastan pohkeenväistöä paljon harjoitellessani ja käytän sitä erilaisten liikkeiden korjaamiseen. Kun kerran on opettanut hevoselle hyvän tavan toimia pohkeenväistössä, sen kautta on mahdollista tarkistaa hevosen työskentelyasento, suoristaa hevosen vartaloa (erityisesti laukassa!), koota ja tasapainottaa hevosta missä tahansa tilanteessa, jopa opettaa piruetin tasapainoa. Sen monikäyttöisempää liikettä saa hakea. Mutta kaikki tämä onnistuu vain, jos ratsastaja on uhrannut aikaa ja vaivaa perusavun huolelliseen opettamiseen ja sisäistänyt oman kehonsa merkityksen liikkeenratsastuksessa.


*) voimistelevassa treenissä hevonen tekee vaihtelevaa lihastyötä vaihtelevissa tasapainotiloissa, vaihtelevissa asennoissa ja askelpituuksissa. Voimisteleva ei siis tarkoita, että ratsastaja esimerkiksi ylitaivuttaa hevosta välttämättä koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti